Perinteinen käsitys sisusta korostaa yksilöllistä kykyä selviytyä vastoinkäymisistä omin voimin. Nuoret sukupolvet ovat kuitenkin tuoneet uuden ulottuvuuden tähän ajatukseen. He näkevät, että todellinen vahvuus syntyy yhteydestä toisiin – siitä, että kestetään yhdessä, jaetaan taakkoja ja rakennetaan turvaa toistemme tueksi. Tällainen yhteisöllinen sisu ei ole vähättelyä perinteiselle käsitykselle, vaan sen täydentämistä uudella inhimillisemmällä tasolla.
Yhteisöllisyys ilmenee esimerkiksi kouluissa, opiskelijajärjestöissä ja harrastusryhmissä. Kun joku huomaa ystävänsä väsymyksen ja pysähtyy kysymään, mitä kuuluu, kyseessä on pieni mutta merkityksellinen teko. Monet nuoret järjestävät vertaistukitilaisuuksia, perustavat hyvinvointiryhmiä tai toimivat tukihenkilöinä toisilleen. Näissä tilanteissa sisu ei näy fyysisenä kestämisenä, vaan kykynä olla läsnä ja jakaa tilaa toiselle.
Vertaistuen voima on siinä, että se rakentuu jaetun kokemuksen varaan. Nuori, joka on kokenut stressiä, uupumusta tai ahdistusta, voi tarjota toiselle samaa kokeneelle ainutlaatuista ymmärrystä. Tämä luo luottamusta ja madaltaa kynnystä hakea apua. Sisu ilmenee tällöin siinä, että avun tarjoaminen ja pyytäminen ovat molemmat yhtä arvokkaita – kumpikin vaatii rohkeutta ja herkkyyttä.
Yhteisöllisyys ei tarkoita vain tunnesidettä, vaan se voi toimia voimavarana laajemmassakin mielessä. Monet nuoret järjestävät yhteisiä kampanjoita, tapahtumia ja keräyksiä, joiden tarkoituksena on tukea yhteisönsä jäseniä tai nostaa esiin tärkeitä aiheita. Tällaisessa toiminnassa ei kilpailla yksilöllisestä suorituksesta, vaan onnistuminen mitataan yhdessä saavutetuilla tuloksilla – tämäkin on sisukkuutta.
Nuorten keskuudessa kasvava yhteisöllisyyden henki kertoo siitä, että sisua ei tarvitse enää kantaa yksin. Sitä voidaan jakaa ja moninkertaistaa. Yhdessä rakennettu tuki kestää kauemmin kuin yksin pusertaminen. Tällainen ajattelutapa voi muuttaa koko yhteiskuntaa: kun yksilöt eivät jätä toisia selviytymään yksin, syntyy kulttuuri, jossa kestävyys ei ole taakka, vaan yhteinen mahdollisuus.